maanantai 25. helmikuuta 2008

Väritetty sarjakuva

Villen käsikirjoitus oli helppo totettaa sinä mielessä, koska jokainen ruutu oli kerrottu erikseen. Minulta jäi pois valtava tuska siitä, että kuinka monta ruutua jne. Käytin hiusterää ensimmäistä kertaa ja tykästyin kovin sen jälkeen. Ikinä en ole uskaltautunut katsomaan zompie elokuvia, joten niiden piirtäminen tuotti kyllä hiukan ongelmia.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomaa ettei elävät kuolleet ole Anun erikoisalaa, mutta täytyy sanoa että tällainen selkeä tyyli toimii hyvin, vaikkakaan ei ehkä tällaisessa tarinassa...

Anonyymi kirjoitti...

julma juppijoukko. letkeää piirtelyä.

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan, nuo zombit saa pientä naurua enemmän aikaan, kun alkaa tosissaan tuijotella ilmeitä.

Värimaailma on mukava, alkoi janottamaan tuossa kaikessa kuivuudessa ja kuumuudessa, sekä nenäänkin leijui kärähtäneen lihan haju.

En minä kummempaa osaa sanoa, kuin että kokeilepa laittaa enemmän värikylläisyyttä. Värit on hieman muuttuneet tehottomammiksi, ja sais eloa siitä. Vielä jos olisi isompi fontti, niin touché !

Anonyymi kirjoitti...

toi mies parka näyttää selkävikaiselta...toi sompijoukko näyttää pelottavan paljon aamuyön kotiinvaeltajilta. mut hyvä anu!

Anonyymi kirjoitti...

Lähikuvat kasvoista hyvin keräävät ja tiivistävät tilanteen ennen loppupaljastusta. Värimaailma on hyvin yksinkertainen, mikä hienosti tuo esille päähenkilön elämän kulun yksitoikkoisuuden ja lopulta kaikesta tuosta keltaisesta tulee aika eltaantunut ja vastenmielinen fiilis. Viimeisen ruudun värit alleviivaavat myöskin mainiosti, ettei hyvin mene.

Tompit on minusta oikein hyviä, ainakin mitä tärkein elementti, tyhjä katse, on paikallaan ja se tekee kyllä hahmoista pelottavia. Tuollaisille silmille kun on mahdotonta puhua järkeä tai uhkailla väkivallalla.