Käsikirjoitus a`la Asta Mattila. Kuvitus oli ylivaikeeta, joten päädyin tällaseen hyvin pelkistettyyn suoritukseen. Tein tän peiteväreillä ja nepä tuppas jankkiintumaan liika helposti, joten näiden tyyppien vaatteet oikein pullistui paperista ulos ja värit rupes varisemaan heti ku vain kuivasivat... En tykkää tästä, olisin voinu tehdä siistimpääki jälkeä.
maanantai 25. helmikuuta 2008
väritetty sarjakuva
Käsikirjoitus a`la Asta Mattila. Kuvitus oli ylivaikeeta, joten päädyin tällaseen hyvin pelkistettyyn suoritukseen. Tein tän peiteväreillä ja nepä tuppas jankkiintumaan liika helposti, joten näiden tyyppien vaatteet oikein pullistui paperista ulos ja värit rupes varisemaan heti ku vain kuivasivat... En tykkää tästä, olisin voinu tehdä siistimpääki jälkeä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Pidän pikkutarkasta tyylistäsi sekä värityksen että piirrosten kohdalla. Jos kärsivällisyys riittää tuolla tyylillä tehtyihin pidempiinkin tarinoihin, pääset vielä pitkälle.
tarina miesrakkaudesta?. Tuo punapaitainen on kyllä aika limaisen oloinen. Tuo sinipaitanen näyttää iha tältä, jos se ois nainen http://i7.photobucket.com/albums/y276/Gary77/Angela.jpg
(Tässä alkaa ihan tosissaan mennä kommentoinnissa puhti).
Luiheliini on kyllä aika ihana tyyppi, tuo lääppiminen ja kaikki saa hänen rakastettavan luonteensa esiin. Meillä kyllä on vähän erilainen kuva lierosta, minulla tuli mieleen enemmän todella kylmäkiskoinen ja ilmeetön tyyppi, mutta tuo sinun karmaiseva "hähhähhää" hemmosi lyö sen helposti.
Väritys on kyllä onnistunut totaalisesti, liekö taas hyvän kärsivällisyyden (ei tietokoneita kohtaan) tuotoksia. Käsialakin on hienoa, selvää, sekä kaikki muukin.
Mutta, mutta. Suosittelen kyllä uudelleen skannaamista, tuo lasipintaisuus tuossa syö kyllä hienoja värejä, ja muutenkin häiritsee.
Poika rakkautta, nam.
Lähetä kommentti