Yrjö Rautavuori tuhoaa Lisan avustamana intergalaktiset orjakauppiaat. Tuomas käsikirjoitti inspiroivan tarinan, joka päätyi minulle kuvitettavaksi.
Käsikirjoitus kertoo mitä tapahtuu, mutta ei sitä miten se tapahtuu. Kuvittajalla on näin ollen varsin vapaat kädet toteuttaa ideoitaan ja Yrjöstä ja Lisasta tulikin sitten käsissäni aika erikoislaatuinen parivaljakko. Tätä oli hauska tehdä, vaikka veikin aikaa kuin syötävä. Tämän parissa myöskin opin vesiväreillä työskentelystä suunnilleen kaiken sen, minkä nyt tiedän. Näkyvä toteutus siis tussilla ja vesiväreillä. Tietokoneella olen sitten jonkin verran siivonnut valkoisille alueille lipsahtaneita siveltimenvetoja sekä korostanut hieman kontrastia ja kirkkautta, erityisesti puhekuplissa.
7 kommenttia:
Ei ole huolellisesti tehdyllä työllä voittanutta. Siveltimen ja vesivärien käyttö on todellakin hanskassa, parhaiten sen kyllä huomaa taustalla olevista planeetoista, sekä muista yksityiskohdista.
Tosin minua haittaa ainakin suuresti nuo skannerin tekemät syönnit, joka on antanut vähän vahaliitumaisen jäljen suurimpiin yksivärisiin kohtiin (vaikka avaruus kylläkin on eri sinisen sävyjä, mutta antaa olla).
Värimaailma tosiaan iskee, antaa eksoottisen ja pirtsakan kuvan (kappaskappas, ollaan avaruudessa orjakaupassa, eikös se noita ole).
Tulee mieleen mainoksen tapainen, tyylin "näin tapahtuu jos teet niin".
Hohhoi, tuota kyllä vois loppupäivän tuijotella ja tutkia noita yksityiskohtia.
tämä on hienoa jälkeä!
karkkiväriparatiisi! Ihanaa :) Tällasta ku ois kokonainen albumi, ni sitä tuijais mielellään.
ah, säkenöivää. ei täs enää muuta voi sanoa
miten tämä on oikee tehty?
Yksi syy värikylläisyyteen on varmasti se, että käytin paksua paperia (300g/m2), joka imee vettä ja väriä kuin sieni. Lisäksi käytin väriä kuin hullu. Niinpä esimerkiksi avaruuden tummimpia kohtia maalatessani vain kastelin siveltimen läpimäräksi, sitten kyllästin sen täyteen väriä värinapissa pyörittelemällä ja sen jälkeen aloin maalata. Värin määrä siveltimessä väheni sitä mukaa kuin paperi sitä imi ja niin maalaamattomalle alueelle siirryttäessä jälki oli vaaleampaa. Siten avaruuteen tuli tuollaista syvyysvaikutelmaa.
Vasemman yläkulman planeetan väritin tekemällä ensin tummalla (paljon väriä suhteessa veden määrään) pilvien ääriviivat ja ennen kuin ne ehtivät kuivua ja jämähtää, puhdistin siveltimen väristä ja vain kostealla siveltimellä vetelin ääriviivoista väriä ympäristöön häivyttäen siten pilvien reunat. Sitten kastelin paperin siveltimellä koko muun planeetan alalta. Kun sille märälle pinnalle sitten laittoi väriä, nk. laveerasi, se levisi mukavasti veden mukana ympäristöön. Se ei kovin hyvin tässä tapauksessa näy, mutta viimeisen, ympyränmuotoisen ruudun punaisissa reunuksissa olen käyttänyt samaa tekniikkaa, tosin siinä levitin vettä jo maalatun, keltaisen pinnan päälle.
Muutoin pääsääntö vesiväreillä on, että jos objekti on vaikka sininen, niin ensin päätetään valon suunta ja maalataan koko objekti hyvin vaalealla sinisellä. Sitten aletaan sävyä asteittain tummentaa varjoon päin mentäessä. Esimerkkinä alien-meklarin jalka ruudussa 3. Kostean siveltimen avulla voi rajaa häivyttää, jos tahtoo. Samalla tavalla, tummemmalla päälle maalaten, tehdään muutkin pinnanmuodot, kuten avaruuden planeettojen kraatterit, joihin en ole tussilla tehnyt ääriviivoja.
Kunhan oppii hakemaan valöörit, tummuusarvot, niin sitten kyllä alkaa onnistua.
Harmaat ja harmaahkot sävyt sekoittelin vastaväreistä; ufomiesten vihertävän harmaat naamat lisäämällä vihreään punaista, aseisiin ja kahleisiin tuli sinisestä ja oranssista hyvä harmaa.
Toivottavasti vastasi kysymykseesi edes jotenkin!
Minusta teit ville todella mielenkiintoisen kuvituksen Rautavuoresta. Odotinkin mielenkiinnolla millainen olisi sinun mielikuvasi hahmosta, jonka itse olen jo aikalailla kehitellyt loppuun asti. Pidän hienosta värityksestä, joka tuo hieman mieleen jotkut menneiden vuosikymmenien köyhät seikkailusarjat. Sinulla on lahjoja.
Lähetä kommentti