maanantai 25. helmikuuta 2008

vesiväritys

Traaginen tarina kahdesta ystävästä...rakkaudesta... ja naisen petollisuudesta...

Ville Kanabro vastaa laadukkaasta käsikirjoituksesta, itse piirsin ja väritin tarinan. Nauttikaa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mukavan huoleton meininki. jotai ois vielä voinu vähä tummentaa, kuten laatikoita ja kuplia, mutta parempi jättää tällee, ettei tuu liia photoshopattu. värit on hallinnassa ja ei olla pyritty liialliseen millin hinkkailuun.

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan ehkä vähän liian haaleaksi mennyt, aivan kuin joku kalvo tuossa päällä olisi. Ei saa oikein väreistä otetta, ja henkii haikeutta, joten se tavallaan "pilaa loppuyllätyksen".

Minusta olisit ehkä saanut vähän enemmän käyttää vettä värittäessä taivasta ja noita ukkeleiden asuja, että olisi värierot hienosti sekoittuneet keskenään, eikä rajat näkyisi. Muissa kohdin tuollainen näkyvä väriero kyllä toimii.

Mukavat ja vauhdikkaat kuvakulmat olet kyllä keksinyt, ja värit on kohdallaan. Kahdelle sivulle tuon teksimäärän asettelu varmasti oli haastavaa, hattuahan tässä täytyy nostaa kekseliäisyydelle.

Kolmannessa ruudussa muuten oli kirjoitusvirhe.
(Tulipa kauheen negatiivisen kuvan antava kommentti, ei ollut kyllä tarkoitus)

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään kuvakulmista, vaihtelee yhtä vauhdikkaasti kui ite ralliautoiluki. Värin käyttöki o just sopiva, ei varasta liikaa huomiota keskustelulta ja ite juonelta.

Anonyymi kirjoitti...

+ lukijalle välittyy hyvin tunnelmat, vaikka henkilöiden kasvopinta-alaa niukasti käytettävissä
+ kuvituksen tyyli sopii reippaaseen rallimeinikiin
- osa puhekuplista niin pitkiä että nukahdin lukiessa
- itse käsikirjoitus ajoi päänsä seinään eli mitään salkkareita tästä ei tainnut sukeutua
--EsaS

Anonyymi kirjoitti...

Joo, kuvakulmia on mukavan rohkeasti vaihdeltu koko ajan. Myös kuskien ilmeet ovat todella hyviä ja erottuvia kypärästä huolimatta. Itse tykkään tästä värityksestä kun se on jotenkin "mämmilämäinen". Siitä välittyy sellaisen arkisen rattoisa meininki, ettei tässä ole tarkoitus mistään supersankareista kertoa, vaan ihan normaalista päivästä. Tästä näkökulmasta myös loppuratkaisu on minusta piirrosjälkeen sopiva ristiriitaisuudessaan. Jää mielenkiintoinen tunnelma.

Idea on kyllä hyvä, mutta jotenkin tuota loppuratkaisua olisi voinut kasvattaa enemmän. Tosin tähän kahteen sivuun se olisi varmaankin ollut aivan mahdotonta yrittää mahduttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, EsaS, suorista sanoista!

Olet aivan oikeassa dialogin suhteen. Etenkin kartanlukijan puheita olisin voinut tiivistää ja karsia rankallakin kädellä, homma lähti minulta vähän lapasista. Loppuratkaisukin olisi voinut olla erilainen, mutta kartturin ammattislangin ymppääminen siihen viehätti suuresti. Sen sijaan ajajan viimeisiä sanoja olisin saanut vielä hioa.

Minunkin mielestäni väritys tässä on kohdallaan, vaikka nyt tulikin mieleen että ehkä jotenkin olisi värimaailmalla voinut korostaa tarinaa esimerkiksi siten, että toisella sivulla vaimon seikkailujen selvitessä meininki olisi muuttunut dramaattisemmaksi ja uhkaavammaksi käyttämällä voimakkaampia kontrasteja ja enemmän tummia sävyjä. Mutta kyllähän tämä väritys toimii, kivan kevyttä ja eloisaa.