Analyysini yhdestä suosikeistani, Charlie Christensenin Aarne Ankka -sarjakuvasta. Sanottavaa oli paljon, teksti on pääosassa ja kuvat pitkälti koristeina, vaikka toki etenkin keskivälin kuvilla on tarkoituksensa. Jäljentämistä piti harjoitella, kaikki kuvat Aarnesta ovat suoraan albumeista – tosin lyhtypylvään kanssa kuvatulla Aarnella on kädessään pullo, jota originaalissa ei ollut. Lisäsin sen hälventääkseni epävarmuuttani siitä, että Aarnen henkinen ja ruumiillinen tila ruudusta välittyy.
2 kommenttia:
Hyvä sujuvuus kirjoituksessa, oli miellyttävä lukea. Kirjalliset taidot ylittävät kädentaidot tässä, mutta se ei välttämättä tarkoita vielä mitään.
No niin! Tätä aihetta osasin Villen ystävänä odottaa ja oikeastaan melkein jo ehdottaa, kun en meinannut miehen uutta ruutua täältä löytää. :)
Kuten jo sanottu (toivottavasti toisto vie viestin paremmin perille), tekstissä on tenhoa ja analyysi Aarnesta on mainiosti tiivistetty!
Miinusta pitää laittaa kuitenkin ison kuvan lukijan käsistä ja sormista, jotka näyttävät melkoisen paljon kaksiulotteisilta nakeilta. Mutta eipä sillä että itse piirtäisin paremmin!
Kuvasarjan ja tekstipalkkien/puhekuplien sommittelu kuljettaa tarinaa tehokkaasti ja lukujärjestyksen tajuaa heti. Mielestäni kokonaisuus ei ole puuduttava, vaikka se onkin kovin tekstipainoinen. Useamman sivun tarinassa asiaa pitäisi sitten ehkä miettiä uudelleen. Lopussa tarina sinetöityy hienosti palaten sarjakuvan lukijaan, joka vain tököttää selkä ei-niin-suorassa ja polvet velttona ruutujen hurmasta. Hyvä Ville!
Lähetä kommentti