Strippejä on vaikea keksiä, mutta kun taas kerran ruokakaupassa asioidessani puhelin soi syvällä taskussa ja vastaaminen siihen osoittautui kaikkea muuta kuin vaivan arvoiseksi, pälkähti siitä päähäni ajatus. Toteutin tämän lyijykynällä ja siveltimellä sekä juoksevalla tussilla, haluten jäljestä yksinkertaista. Tekstin kirjoittamiseen kokeilin tekstausteriä.
2 kommenttia:
Viimeisessä ruudussa sänkileuan jalanjäljissä on kiva perspektiivi. Muutenkin tämä häirikkö on jännittävämpi kuin häiritty, vaikka gorillan otsaluu, alaleuan hammas ja muut ovat hieman kliseisiä piirteitä. Tosin kliseitähän pitääkin käyttää lyhyissä tarinoissa, juoni olkoon se vetävä voima.
Kysyessään "Niin?" kaverilla on kyllä onnistunut ilme, mutta muuten, etenkin hiuksensa ovat kovin äkkiä-jotain-näköiset. Mutta jatka vain kokeiluja! Perspiraation kautta inspiraatio... :P
Kiitos tästä ja muistakin palautteista! En ole itsekään häirityn tyypin hiuksiin tyytyväinen. Viiva on tökeröä, liian paksua. Sivellin vaatii hallintaa, jota minä vasta harjoittelen. Muutoin ei ollutkaan tarkoitukseni tehdä kyseisestä hahmosta jännittävän näköistä, stripin ajatuksen kannalta oli tärkeämpää saada hänet näyttämään tavalliselta tallaajalta. Gorilla-karikatyyri perustuu vain omaan mielikuvaani töykeästä, käyttäytymisvammaisesta henkilöstä, mutta aivan hyvinhän siinä voisi seikkailla vaikka kultainen, vanha, pullantuoksuinen mummo. Mistä sitä ikinä tietää, kuka siellä langan toisessa päässä vaikenee.
Lähetä kommentti